Miten konsertin tai musiikkiesityksen voi äänittää?
Useimmat muusikot tulevat jossain vaiheessa elämäänsä jollain tasolla esiintymään – vaikkei nyt festarin päälavalla, niin vähintäänkin ystävien kesken. Esiintyminen on jännittävää, ja sen aikana voi sattua ja tapahtua paljonkin, mitä harjoitellessa ei ole koskaan tapahtunut. Jännitys voi aiheuttaa mielenkiintoisia ajatusvirheitä, mutta parhaimmillaan se vie soittajan keskittymisen uudelle tasolle ja palkitsee niin yleisön kuin soittajankin.
Konsertti, esiintyminen tai keikka on kuitenkin yleensä vain lyhyt hetki, jota värittävät muusikon oma fiilis, yleisön palaute ja monet muut ei-musiikilliset tekijät. Paras tapa esityksen objektiiviseen hahmottamiseen on keikan äänittäminen. Äänitysratkaisuja kuitenkin löytyy valtavasti, ihan muutaman kympin äänityskojeista erillisiin älypuhelinmikkeihin, mikserisummiin ja moniraitaäänityksiin. Mikä näistä on hyvä ja riittävä ratkaisu, mikä antaa realistisen kuvan muusikolle? Mikä on paras tapa äänittää livekeikka?
Digitaalitallentimet, äänityskojeet ja kannettavat äänittimet
Ääniteknisesti helppokäyttöisimpiä ratkaisuja ovat kannettavat äänityslaitteet – eli laite, jossa on yleensä stereomikrofonipari, tallennustilaa ja käyttöliittymä. Stereomikrofonipari on hyvinkin relevantti ratkaisu kun halutaan taltioida ääntä sellaisena kuin se tilassa soi. Parasta kannettavissa äänityslaitteissa on se, että stereomikrofonipari on yleensä kiinteästi asennettu, joten vaihevirheitä tai muita ääniteknisiä ongelmia ei pitäisi päästä muodostumaan vahingossakaan.
Mitä tarkoittaa se, että ääni tallennetaan sellaisena kuin se soi tilassa? Yleensä näitä tallentimia käytetään yleisöstä käsin. Herkät mikrofonit poimivat hyvin tilassa toistuvan äänen, eli suoran signaalin ja kaiun suhde on keskimäärin kaikuisampi kuin miltä se kuulostaa soittajasta lavalla. Yleensä etäisyys lavasta myös heikentää matalimpia ja korkeimpia taajuuksia kun verrataan soittajan kuulokuvaan. Tämä tarjoaa hyödyllistä tietoa erityisesti sellaisille soittajille, jotka esiintyvät puhtaasti akustisesti, ilman äänentoistoa tai muuta sähköistä vahvistusta.
Etäisyys antaa hyvän fiiliksen siitä, mitä yleisö kuulee, mutta äänitekniset rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan. Jos yrität äänittää jotain hiljaista todella kaukana äänilähteestä, joudut lisäämään mikrofonien gainia. Mitä enemmän gainia joudutaan nostamaan äänitystä varten, sitä enemmän kohinaa signaalissa on. Ongelmaa ei voida väistää järkevästi madaltamalla gainia, sillä kohinan suhde tulee silti olemaan merkittävä vaikka äänitiedoston äänenvoimakkuutta nostettaisiin jälkikäteen jollain muulla ohjelmalla. Paras ratkaisu ongelmaan on vähentää etäisyyttä soittajien ja tallentimen välillä.
Zoom ja Tascam tarjoavat monenhintaisia ratkaisuja kannettavien äänityslaitteiden suhteen. Minulla on jonkin verran kokemusta Tascam DR-05:sesta, ja peruskäyttöön tämä laite on oikein asiallinen. Mikrofonit ovat herkät, ominaisuudet ovat riittävät hintaansa nähden ja 16 Gt muistikortilla voi äänittää vähintään 2 tuntia ääntä. Kun virta on vähissä, laitteeseen voi vaihtaa uudet AA-patterit. Kun hintaluokka kasvaa, saat yleensä hieman herkemmät mikrofonit, lisämikrofoneja, laadukkaammat etuasteet (jolloin gainia voi nostaa enemmän ilman että signaali-kohina -suhde kasvaa ongelmalliseksi) ja mahdollisuuden liittää esimerkiksi erillisiä mikrofoneja.
Kannettavat äänittimet eivät mielestäni ole erityisen hyödyllisiä bändeille, jotka käyttävät esiintyessään äänentoistoa tai sähköistä vahvistusta. Edes treenikämpällä on tosi vaikea löytää täydellistä kohtaa, jossa rummut, basso, kitara ja laulut ovat jonkinlaisessa tasapainossa keskenään. PA-kaiuttimet, rumpujen akustinen ääni, mahdolliset monitorikaiuttimet, kitaravahvistin ja bassovahvistin ovat äänilähteinä todella erilaiset. Vaikka kitarakaiutin olisi fyysisesti kaukana tallentimesta, jos vahvistin sattuu olemaan suoraan “tulilinjalla” tallentimen mikkeihin nähden, kitaravahvistin saattaa olla ylikorostunut äänityksessä. Bassovahvistimen matalat taajuudet taas kantavat kauas ja ovat merkittävästi vähemmän suuntaavat kuin kitaravahvistimen ääni. Kun nämä kaikki ominaisuudet otetaan huomioon, on pakko todeta, että tasapainoinen ja realistinen tilaääni on tosi vaikea saavuttaa, ellei satu olemaan yleisössä siten, että sinne kantautuu lähinnä pa-kaiuttimien signaalia (ja miksaaja tietää mitä tekee).
Älypuhelimeen yhdistettävät erilliset mikrofonit – vaihtoehto kannettavalle äänittimelle
Markkinoille on viime vuosina ilmestynyt lightning- tai USB-C -liitänällä varustettuja stereomikrofoneja, esim. Zoom Am7, iQ7 sekä Roden ja Shuren tarjoamia vaihtoehtoja. Henkilökohtaisesti minulla ei ole kokemusta näistä, mutta tulkitsisin, että älypuhelinmikkien suurin hyöty on siinä, että käyttäjän ei tarvitse roudata erillistä äänityslaitteita mukanaan, vaan omaan kännykkään liitettävä pieni lisähärpäke riittää.
Käyttäjäarvioiden perusteella nimenomaan treenikäytössä tai keikkojen taltiointiin tällaiset ovat käteviä, mutta näitäkin mikrofoneja koskevat samat äänitekniset lainalaisuudet kuin muitakin mikkejä – jos signaalia pitää vahvistaa paljon, kohinan suhde varsinaiseen signaaliin kasvaa merkittävästi. Joitakin saattaa myös häiritä ajatus siitä, että keikkaa taltioidessa kännykkä saattaa jäädä ilman valvovaa silmää taltioimaan keikkaa.
Mikserin signaalin taltioihinti
Jos keikalla käytetään äänentoistoa, keikalla hyödynnetään jonkinlaista mikseriä. Mikserin signaalin voi ohjata yleensä muutamalla tavalla äänityslaitteeseen, yleensä joko mikserin aux-kanavien kautta tai main outputin toissijaisista liitännöistä. Aux-kanava on siinä mielessä hyvä, että silloin pystyt hieman ohjaamaan, että kuinka paljon mitäkin signaalia tulee mikseriin. Usein pelkkä main out -kopio saattaa olla aika epätasapainoinen, sillä sen äänenvoimakkuutta määrittää ensisijaisesti se, mitä miksaaja haluaa kuulla pääkaiuttimista. Usein esimerkiksi rumpusetti saattaa itsessään kuulua niin kovaa tilassa, ettei sitä ajeta paljoakaan pääkaiuttimien kautta, mikä tarkoittaa, että main out -kopiossa rummut jäävät reippaasti laulun ja muiden soittimien jalkoihin.
Kumpikaan edellä mainituista ratkaisuista ei ole erityisen hyvä, jos haluat ymmärtää, miltä soitto kuulostaa tietyssä tilassa, mutta ne antavat sinulle tarkemman kuvan siitä, miten mikrofonit ovat poimineet soiton ja laulun.
Joskus mikserit, kuten Soundcraft Ui24R, tarjoavat mahdollisuuden moniraitaäänitykseen. Tämä ei tarkoita sitä, että saat täysin valmista kamaa kuunneltavaksi, mutta se tarjoaa mahdollisuuden tehdä erittäin korkealaatuisia äänityksiä, joita pystyt hallitsemaan kattavasti äänityksen jälkeen. Itse käytän moniraitaäänitystä silloin, jos keikalla oleva yhtye haluaa mahdollisimman laadukkaan taltioinnin keikasta. Silloin jokainen mikseriin menevä raita äänitetään erikseen muistitikulle. Kun saavun kotistudioon, siirrän raidat studiokoneelle, avaan Cubasen ja miksaan raidat kuntoon. Tässä voi toki käyttää muitakin ohjelmia, ja ilmaisohjelmilla kuten Garagebandilla tai Reaperilla pääsee hyvin pitkälle. On syytä huomata, että näissä raidoissa ei ole prosessointia kuten ekvalisointia, kompressoria tai kaikuja, joten miksatessa se tarjoaa loistavat mahdollisuudet lähteä rakentamaan parasta mahdollista lopputulosta ilman livetilanteen mahdollisesti vaatimia kompromisseja.
Yhteenveto
Kuten tästä voi päätellä, äänitysratkaisuja löytyy joka lähtöön, ja ne sopivat eri tarpeisiin. Äänitystapa ei ole pelkästään tekninen valinta, vaan se on myös taiteellinen ja käytännöllinen päätös. "Paras" äänitysmetodi ei ole universaali, vaan se riippuu aina siitä, kuka äänittää, mitä äänittää ja miksi äänittää.
Otetaan esimerkiksi klassinen muusikko tai akustinen esiintyjä. Hänelle kannettava stereotallennin, kuten Tascam tai Zoom, on usein erinomainen valinta. Näiden laitteiden suurin etu on niiden yksinkertaisuus ja käytännöllisyys. Laitteen voi asettaa yleisön puolelle, ja se taltioi kokonaisvaltaisen kuvan siitä, miltä musiikki kuulostaa yleisölle. Koska klassisessa musiikissa äänen balanssi syntyy esiintyjien ja tilan akustiikan yhteispelistä, tällainen kokonaiskuvan tallennus antaa erittäin hyödyllistä palautetta. Se auttaa muusikkoa ymmärtämään, kuinka hänen soittonsa kantaa salissa ja miten eri instrumentit tai äänet sekoittuvat toisiinsa yleisön näkökulmasta. Tässä tapauksessa etäisyys on etu, koska se simuloi yleisön kuuntelukokemusta.
Toisaalta, rock- tai metallibändi, joka soittaa sähköisesti vahvistettua musiikkia, tarvitsee täysin erilaisen lähestymistavan. Kannettava tallennin treenikämpän keskellä johtaa lähes aina epätasapainoiseen äänitykseen, jossa esimerkiksi rumpujen akustinen ääni jyrää laulun ja kitaran alleen. Vaikka mikit olisivat herkkiä, ne tallentavat tilan äänen kokonaisuutena, mikä harvoin antaa haluttua lopputulosta, koska live-tilanteessa äänenvoimakkuudet ja äänien suuntaavuus vaihtelevat merkittävästi.
Tällaisessa tilanteessa moniraitaäänitys on ainoa laadukas ratkaisu. Moniraitaäänityksessä jokainen instrumentti – jokainen rumpumikki, basson DI-linja, kitaravahvistin ja laulumikki – tallennetaan omalle raidalleen. Tämä avaa paljon mahdollisuuksia miksaajalle, joka työstää materiaalia jälkikäteen. Vaikka keikan aikana rummut olisivat peittäneet laulun, kotona studiossa on mahdollista paremmin muokata rumpujen ja laulun suhdetta. Tämän ansiosta lopputuloksena on tasapainoinen ja laadukas äänitys, joka kuulostaa ammattimaiselta. Moniraitaäänityksessä äänen prosessointi (kuten ekvalisointi ja kompressio) tehdään jälkikäteen, mikä mahdollistaa livetilanteessa mahdollisesti tehtyjen teknisten kompromissien korjaamisen. Se onkin paras tapa saavuttaa korkealaatuinen taltiointi, joka on uskollinen bändin musiikilliselle visiolle.
Äänitysratkaisun valinta heijastaa aina sen käyttötarkoitusta. Jos tavoitteena on nopea ja helppo taltiointi yleisön näkökulmasta, kannettava tallennin on erinomainen. Jos taas tavoitteena on ammattimainen ja jälkikäteen muokattavissa oleva tallenne, on moniraitaäänitys ainoa järkevä vaihtoehto. Se vaatii enemmän teknistä osaamista, mutta lopputulos palkitsee soittajat.