Onko Soundcraft Ui24R hyvä digimikseri?
Tässä tekstissä haluan pureutua syvemmin siihen, millainen mikseri Soundcraft Ui24R on, mitä ominaisuuksia siinä on, mitä hyvää ja huonoa siinä on. Itse olen tehnyt töitä tämän mikserin kanssa vuodesta 2018 alkaen. Silloin mikserivalinta ei perustunut kovaan kokemukseen ja raakaan tietoon, vaan enemmänkin utelaisuuteen – mikäs laite tämä on, onko tästä yhtään mihinkään edes kotioloissa? Ison mikserin roudaaminen tuntui työläältä ajatuksen tasolla ja langaton hallinta kiinnosti, joten raha vaihtoi omistajaa. Toki tonnin hinta antoi viitettä siitä, että kyseessä ei ole pelkkä lelu, mutta aloittelevana ääniteknikkona oli silti paljon opittavaa. Nyt kahdeksan vuotta ja kolmisensataa äänitekniikkakeikkaa myöhemmin on helppo sanoa, että tämä laite ohjasi aloittelevaa teknikkoa oikeille raiteille ja on taipunut yllättävän monenlaiseen tekemiseen.
Mikserin idea
Ui24R on Soundcraftin vuonna 2017 julkaisema digimikseri, josta ei itsessään löydy muutamaa kuuloke- ja master volume -potikkaa ihmeempiä hallintanappeja. Ideana on se, että jos tingitään mikserin käyttöliittymästä ja siirretään hallintapaneeli käyttäjän valitsemaan mobiililaitteeseen tai tietokoneeseen, kuluttajalle pystytään tarjoamaan hieman halvempi tuote. Toisaalta mikserissä voidaan keskittyä olennaiseen – etuasteisiin, käyttäjäkokemukseen ja liitäntöjen monipuolisuuteen. Näin tyypillisesti salin takaosassa majaileva laite siirtyy lavalle toimittamaan lavarasian virkaa, ja miksaajalle annetaan vapauksia istua käytännössä missä tahansa langattoman kantaman sisällä.
Ui24R:n käyttöliittymää operoidaan mobiililaitteen tai tietokoneen avulla wifi-yhteyden kautta. Laitteessa itsessään on tukiasema, jonka verkkoon liittymällä ja oikean verkkosivuosoitteen syöttämällä pääset hallitsemaan mikseriä melkeinpä minkä tahansa selaimen kautta. Mikserissä on myös ethernet-portti, joka mahdollistaa esimerkiksi tietokoneen liittämisen CAT-kaapelilla suoraan mikseriin, jolloin voidaan välttää wifi-verkon mahdolliset katkot. Kolmas tapa hallita mikseriä on liittää mikseriin näyttö HDMI-kaapelin avulla sekä liittää tietokoneen hiiri, jolloin pystyt katselemaan näytöltä ja hallitsemaan laitetta ikään kuin tietokoneen käyttöliittymän kautta. Tietyt kosketusnäytöt toimivat mikserin kanssa, mutta yhteensopivuus kannattaa varmistaa yhteensopivuustaulukosta.
Käyttöliittymästä löytyy mikserin sisäänmenokanavat, aux-lähdöt ja roppakaupalla muitakin ominaisuuksia. Analogisiin mikseriin tottuneelle ajatus 20-kanavaisen mikserin langattomasta hallinnasta voi olla pelottava, mutta kun uhraa hieman aikaa käyttöliittymän opetteluun, muihin järjestelmiin tottunut miksaaja löytää suht nopeasti itselleen tutut ominaisuudet. Ja kuten missä tahansa muussakin mikserissä, asiat ovat niin vaikeita kuin niistä tekee itselleen. Jos pärjää gainilla ja äänenvoimakkuusliukusäätimellä, elämä on edelleenkin helppoa. Jos taas haluaa tehdä erikoisempia rinnakkaiskanava-ajoja, sekin onnistuu, mutta se vaatii hieman enemmän päättelykykyä.
Mikserin ominaisuudet
Mikserin mallinimen numero 24 viittaa sisääntulokanavien määrään: mikserissä on 20 XLR-sisääntuloa, joista 10 ensimmäistä on varustettu kombi-liittimillä, johon voi kytkeä myös plugipiuhalla laitteita. Näiden lisäksi laitteesta löytyy kaksi RCA-sisäänmenoa ja muistitikkupaikka, josta pystyy toistamaan äänitiedostoja. Muistitikkua pystytään hyödyntämään myös äänitystarkoituksessa – pystyt tekemään jopa 22 raidan moniraitaäänityksiä kerralla. Ulostuloja laitteesta löytyy yhteensä 12 kappaletta: kaksi pääulostuloa (XLR + plugi), 8 XLR-liittimin varustettua AUX-ulostuloa sekä kaksi kuulokeliitäntää. Tämä tarkoittaa, että liitäntöjä löytyy riittävästi perusbändin tarpeiden kattamiseen, esim. 7 kanavaa rummuille, yksi bassolle, kaksi sähkökitaraa, yksi akustiselle kitaralle, kaksi kosketinsoittajalle ja yksi laulajalle. Tämän esimerkin jokaiselle soittajalle löytyy myös oma aux-ulostulonsa monitoria varten, kunhan monitorit riittävät.
Mikserin kanavia pystyy reitittämään melko vapaasti, ja sitä voi käyttää myös äänikorttina studiossa. Kanavia pystyy niputtamaan ryhmillä (4 kpl, group) ja VCA-ryhmillä (6 kpl, VCA group). Jokaisessa kanavassa on parametrinen ekvalisaattori, jossa on neljä korjainta, ja jokaisessa ulostulokanavassa on 31-kaistainen graafinen ekvalisaattori. Kaikuja ja delay-tyyppisiä efektejä löytyy myös, kahdelta ekasta sisäänmenokanavasta löytyy myös kitara- ja bassomallinnuksia, mikä ratkaisee ongelmia, mikäli kielisoitinvelhon vahvistin ja pedaalit jäivät kotiin keikalle lähtiessä.
Kokemuksia langattomuudesta
Melko nopeasti mikserin hankinnan jälkeen sain todeta, että yhteyden muodostaminen mikseriin ei tuottanut ongelmia, mutta sen sijaan yhteyden laatu oli suhteellisen heikko kun siirtyi vähänkään kauemmas mikseristä. Otin selvää asioista nettifoorumeilla, ja vaikutti siltä, että aika monella oli täsmälleen sama kokemus mikseristä. Käytännössä lähetysteho laitteen sisäisessä reitittimessä on aika rajallinen, eikä antennien sijoittelu ole optimaalinen mahdollisimman kattavan WiFi-verkon luomiseksi, kun mikseri on lattiatasolla. Ratkaisuksi tarjottiin ulkoista reititintä tai tehokkaamman ja suuntaavamman antennin hankkimista.
Vaikka olinkin saanut miksattua muutaman keikan suhteellisen onnistuneesti pelkällä mikserillä, päätin hankkia sen kaveriksi reitittimen saksalaisesta musiikkiverkkokaupasta. Reittimen hyöty tuntui suuremmalta kuin pelkän antennin hankkiminen – reittimen pystyy sijoittamaan korkealle, jolloin WiFi-signaali luonnostaan leviää paremmin tilaan. Toiseksi, reitittimessä on muitakin LAN-portteja, jolloin pystyisin ainakin teoriassa yhdistämään läppärin suoraan piuhalla samaan verkkoon, jolloin ei olla pelkästään langattoman yhteyden varassa.
Reittimen ensiasennus tuotti jonkin verran tuskaa, mikä oli ihan ymmärrettävää, kun muistelen silloista verkko-osaamista. Loppupeleissä vain yksi yksityiskohta oli mennyt pieleen – mikseriä ei kuulu liittää reitittimen WAN-porttiin, vaan ihan vaan LAN-porttiin. Asia ratkesi, ja varsinaisten asetusten määrittäminen oli suhteellisen helppoa. Mikseri pitää saada operoimaan reitittimen toivomassa IP-ikkunassa, jolloin mikserin IP-asetuksia muuttamalla homma lähti pelittämään.
Sitten piti vain hankkia sopivan pitkä CAT-piuha ja keksiä tapa saada reititin lattiatasoa korkeammalle. Piuhojen ostaminen ei ole vaikeaa, mutta on runsaasti eri tapoja nostaa reititin noin 2 metrin korkeuteen. Arvelin, että super clamp -tyylisistä työkalusta olisi paljon iloa, mutta sitten piti vielä päättää, mihin clampin kiinnittäisi. No, ääniteknikko kuljettaa mukanaan usein mikkitelineitä, joten hankin super clamppiin mikkitelineen kierresovittimen, ja laitoin reittimen kiinni siihen. Signaali parani, pikku katkeilu harveni ja stressitasot pysyvät kurissa.
Toki langattomaan yhteyteen ei silti voi luottaa kuin kallioon – erityisesti ruuhkaisissa verkkoympäristöissä muiden langattomien yhteyksien tuottama “taustamelu” on sen verran suurta, että langattoman yhteyden SNR-arvo putoaa nopeasti alle 20 dB:n. WiFi-yhteyden SNR (signal-to-noise -ratio) mitataan siten, että kirjataan tietyn WiFi-yhteyden voimakkuus (RSSI) ja melu, ja lasketaan niiden erotus. Mitä suurempi luku on, sitä vakaampi yhteys sinulla on. Toisaalta, hyvin soundcheckattu bändi ja yllätyksetön keikka ei välttämättä vaadi sataprosenttista yhteyttä – keikka voi silti olla oikein onnistunut. Tästä huolimatta täydellinen yhteys on oikein hyvä tavoite miksaajan mielenrauhan varmistamiseksi.
Kaipaanko perinteisen mikserin toimintavarmuutta 300 keikan jälkeen? En varsinaisesti. Tiedostan sen mukavuuden, mutta kun mikserin langaton järjestelmä on saatu hiottua näinkin toimintavarmaksi, en ole osannut haikailla fyysisten liukusäätimien perään. Sen sijaan arvostan sitä, että mikseri koteloineen vie tilaa autosta about yhden 12” aktiivikaiuttimen verran – samaa ei voi sanoa esimerkiksi Yamahan MGP32X -mikseristä, vaikka se on varmasti pätevä laitos.
Kokemuksia käyttöliittymästä
Digimikserin käyttöliittymät on se pääasiallinen juttu, mikä jakaa perinteiset analogimikserikäyttäjät ja digimiksereiden käyttäjät kahteen leiriin. Analogimikserissä kaikki näkyy koko ajan, digimiksereissä ei. Soundcraft Ui24R ei muodosta poikkeusta sen suhteen, vaan siinä näkyy ne asiat, mitkä käyttäjä määrittää näkyvän oman tablettinsa tai tietokoneensa näytöllä. En voi kieltää sitä, etteikö Big Band -orkesterin hallitseminen vaadi jonkin verran pedanttisuutta ja loogista ajattelua mikserin käyttäjältä, mutta toisaalta, kun soundcheck on tehty huolella ja kanavat ryhmitelty fiksusti, ohjausnäkymä voi tässäkin tapauksessa olla suhteellisen yksinkertainen. Hieman laitteesta riippuen saat näytölle samanaikaisesti mahtumaan noin 8-12 kanavaa. Big band -esimerkkiä myötäillen saatat ryhmitellä kanavat siten, että yksi liuku ohjaa puupuhaltimia, toinen vaskia, kolmas rumpuja ja neljäs flyygelin stereoparia. Sitten yksittäisistä kanavista jätetään näkyviin basso, kitara, laulu ja yleisimmät soolosoittimet. Halutessasi voit myös jättää kaiun masterin, USB-playbackin tai jonkun muun hyödyllisen kanavan näkyviin.
Ekvalisaattorin, kompressorin, gaten ja efektilähdöt löydät kanavasta helposti tuplaklikkaamalla kanavan nimeä. Sieltä nämä ominaisuudet löytyvät eri välilehdiltä, ja varsinaisten muutosten tekeminen on varsin suoraviivaista. Sisääntulokanavan ekvalisaattori on parametrinen, mikä on erinomainen juttu säädettävyyden kannalta. Erityiskiitos pitää antaa siitä, että kaiuista löytyy pre-delay, mikä mahdollistaa sen, että esim. laulukanavaa pystyy kaiuttamaan hieman enemmän ilman, että sanojen selkeys kärsii.
Aux-lähtöjen säätäminen ei myöskään ole rakettitiedettä. Valitse yläpalkista aux sends, valitse välilehtien joukosta oikea aux-lähtö, ja määritä, kuinka paljon lähetät tiettyä signaalia kyseiseen aux-lähtöön. Vaikka perustekeminen ei ole vaikeaa, vyyhti suurenee merkittävästi, kun lavalla on 7 itsenäistä monitorikanavaa, ja kolme muusikkoa pyytää sinulta yhteensä seitsemää eri asiaa mitä heidän monitoribalanssille pitäisi tehdä. Se ei ole mahdoton tehtävä, mutta vaatii jonkin verran rutiinia, sorminäppäryyttä ja lyhytaikaista muistia. Tietysti jos kommentit koskevat vain yhtä kanavaa, voit avata kyseisen kanavan ja säätää sitä kautta kanavan aux-lähtöjä.
Isommilla näytöillä on mahdollista myös käyttää “Big D” -moodia, jonka avulla saadaan hieman enemmän tietoa näkyviin, esimerkiksi kanavien gainit. Itse en ole päässyt / joutunut operoimaan mikseriä koskaan Big D -moodin avulla, mutta tietyissä keikkaympäristöissä tästä voisi varmasti olla iloa.
Kokemuksia moniraitaäänityksistä
Moniraitaäänitys oli varmaan suurin positiivinen yllätys tämän laitteen suhteen. Olen äänitellyt kymmeniä keikkoja vähintäänkin osittain laitteen avulla, ja se on ollut iloinen yllätys esiintyjille. Toisaalta se on mahdollistanut raitojen käsittelyn kotistudiossa, mikä on lisännyt minun ymmärrystä miksaajana siitä, mitä valintoja olen tehnyt mikitysten suhteen, mikä on soittajan rooli soundissa, ja miten eri tavalla pitää tuottaa balanssi kotistudio-olosuhteissa verrattuna keikkatilanteeseen.
Moniraitaäänitys tallentaa raitojen prosessoimattoman raakamatskun – ainoa asia mikä vaikuttaa äänitykseen on kanavan gain. Jos jätät gain-tason turhan matalalle, voi olla, että joudut studiossa nostamaan äänenvoimakkuutta merkittävästi plugarien avulla. Hieman yllättäen volannosto ei kuitenkaan lisää pohjakohinaa merkittävästi, mikä mielestäni kertoo siitä, että mikserin etuasteet ovat suhteellisen laadukkaat. Toki jos kanavan gain on aivan liian matala ja joudut vahvistamaan signaalia kymmeniä desibelejä, pohjakohina saadaan kyllä kuuluviin, mutta sama tapahtuisi millä tahansa muullakin mikserillä.
Kaikki muistitikut eivät kuitenkaan sovellu moniraitaäänittämiseen. USB-muistin tiedostojärjestelmän tyyppi pitää olla FAT32, esimerkiksi EXFAT tai NTFS ei toimi. FAT32 rajoittaa tiedoston suurimman koon 4 gigatavuun – yleensä tämä ei tuota ongelmia, mutta pitkän keikan moniraitaäänitys kannattaa varmuuden vuoksi jakaa kahteen eri tiedostoon. Useimmiten muistitikkua ostettaessa selvitetään, että kuinka paljon tilaa siinä on. Luku- ja kirjoitusnopeudesta ei kerrota paljoakaan, jos ollenkaan. Siinä missä musiikkia voi toistaa mikserin avulla käytännössä miltä tahansa tikulta, kun äänittää samanaikaisesti kahtakymmentä kanavaa tikulle, se vaatii paremman luokan kirjoitusnopeutta. Soundcraftin käyttöohjeessa mainitaan, että moniraitaäänitykseen vaaditaan muistitikku, joka on standardia USB 3.0 ja kirjoitusnopeus pitää olla vähintään 25 megabittiä sekunnissa – näitä tikkuja ei välttämättä löydy joka marketista.
Todellisuudessa on myös mahdollista ylikuormittaa mikseri USB-muistin avulla: et voi esimerkiksi liittää mikseriin suoraan ulkoista kovalevyä vaikka se täyttäisi tiedostojärjestelmä-, standardi- ja kirjoitusnopeusvaatimukset, sillä tällaisen kovalevyn käyttäminen vaatii niin paljon virtaa mikseriltä (suhteessa USB-liitännän mitoitukseen), että se voi tuottaa merkittäviä vakausongelmia mikserin peruskäytönkin kannalta. Nettifoorumeilla kerrotaan, että tämä ongelma on ohitettavissa laittamalla mikserin ja kovalevyn väliin USB-hubi, jossa on oma virransyöttönsä.
Kokemuksia keikkakäytössä
Keikkakäytössä mikseri ajaa asiansa mainiosti. Perusbändit saadaan hyvin liitettyä mikseriin näillä kanavamäärillä, soundi on toimiva, tarvittavat työkalut löytyvät suhteellisen loogisista paikoista ja en jää miksaajana yleensä haikailemaan mitään erityisiä ominaisuuksia. Varsinkin alkuaikoina oli hauskaa nähdä bändien reaktio, kun miksaaja pyörii ympäri tapahtumapaikkaa pelkkä tabletti kädessä, mutta nykyään tällainen on sen verran normaalia, että reaktiota irtoaa harvemmin.
Vaikka olen lukenut nettifoorumeilla kokemuksia siitä, että Ui24R:n jäähdytys ei tunnu riittävän kaikissa tilanteissa, en ole ollut pulassa Suomen olosuhteissa tämän kanssa. Mikseri on aina majaillut mustassa muovisessa 4U-räkissä, etu- ja takapaneeli auki. Eräs vuoden 2019 kesäkeikoista Laukon Kartanolla on jäänyt mieleen – lämpötila varjossa oli +33 astetta, mutta parin tunnin ulkokeikka sujui hienosti. Tabletin akku ei arvostanut ulkolämpötilaa, ja sen suhteen jouduin kikkailemaan hieman. Voi olla, että uudempien miksereiden laatu ja tekniset ratkaisut ovat muuttuneet vuodesta 2018, mutta käyttökokemukseni perusteella en ole kovin huolissani laitteen luotettavuudesta.
Ainoa luotettavuusongelma mikä tulikin korjattua oli sisäisen reittimen riittämättömyys. Sisäisen reittimen varaan ei kannata laskea oikeastaan missään tilanteessa, eli jos aiot hyödyntää mikseriä langattomasti, varaa budjetistasi muutamia kymppejä reitittimen hankintaan.
Fakta on kuitenkin se, että 20 XLR-sisäänmenoa + 8 XLR-ulostuloa ei riitä kaikkeen. Olen välillä joutunut tilanteisiin, jossa inputit loppuu kesken. Yleensä syy on ollut silloin iso orkesteri tai hassusti mitoitettu raider suhteessa keikkapaikan kokoon. Toinen syy on ollut laajat IEM-tarpeet: kun halutaan toteuttaa seitsemät stereo-IEM -monitoroinnit, silloin outputit loppuvat kesken.
Yleensä inputtien loppuessa kesken lähden miettimään, onko joukossa luontaisesti hyvin äänekkäitä soittimia, jotka todennäköisesti kuuluvat vähintäänkin toissijaisesti jonkun muun mikin kautta. Jos perkkasetissä on kaksi overheadit ja kahdet dynaamiset mikit bongoissa, todennäköisesti overheadit poimivat bongot suhteellisen hyvin. Soundi on tietysti erilainen, mutta informaatio välittyy yleisöön silti. Toinen fiksu tapa toteuttaa tämä on muuntaa stereokanavat monoksi. Ymmärrän hyvin, että stereo on lähtökohtaisesti parempi kuin mono, mutta jos esimerkiksi kosketinsoittimen tai kitaran stereo-efekti jää epäselväksi, eli yleisön on vaikea erottaa, mitä eroa vasemmassa ja oikeassa kanavassa oikeasti on, monosignaali ajaa asian oikein mainiosti. Bändin raiderissa mainitut taustalaulumikit saattavat todellisuudessa myös jäädä käyttämättä, joten kannattaa varmistaa että käytetäänhän niitä, jos inputit uhkaavat loppua kesken kriittisemmiltä soittimilta. Tässä kannattaa kuitenkin varmistaa, että onko näiden kanavien soittajilla kuulokemonitorointi käytössä – jos esim. perkussioiden overheadeista joudutaan tinkimään, IEM-systeemiä hyödyntävä perkussiosoittaja joutuu soittamaan käytännössä lähes “kuurona”.
Outputtien suhteen 8 itsenäistä aux-lähtöä riittää hyvin kun käytetään monitoreja, sillä 8 monitoriryhmää riittää erittäin moneen tilanteeseen. Sitten taas kun lähdetään IEM-maailmaan, jossa jokainen soittaja haluaa ehdottomasti stereomiksauksen, asiat muuttuvat hankalammaksi. Se tarkoittaa, että kahdeksasta aux-kanavasta tuleekin vain neljä stereoparia. Onneksi mikserin kuulokeliitännät 1 ja 2 on käytettävissä myös aux 9 ja 10 -kanavina, jolloin mikseristä saadaan ulosmitattua 5 stereoparia. Se riittää johonkin asti, mutta ei sillä päästä kuuhunkaan.
Sen sijaan että miksaaja joutuisi daisy chain -metodilla lisäämään kanavia mikseriin, Soundcraft on myöhemmissä päivityksissä lisännyt ominaisuuden nimeltä “cascade mode”. Tämä tarkoittaa, että kun kaksi Ui24R-mikseriä liitetään toisiinsa ethernet 2 -porttien kautta ja määritetään yksi yksikkö hostiksi ja toinen remoteksi, mikserien kanavamäärä tuplaantuu. Käytännössä voit määrittää, että remote-yksikkö lähettää stereo-output -signaalin host-yksikön input-kanaviin, esim. 1-2 tai 23-24. Käytännössä hyödyntäisin remote-mikseriä rumpusetin lavarasiana, jolloin saadaan rumpusetin signaalit lähetettyä stereona hostille. Hostiin taas yhdistetään kaikki muut soittimet, FOH-kaiuttimet sekä monitorit, jolloin saadaan monitoroinnit hoidettua suht yksinkertaisesti. Näin ollen rumpukanavat vievät host-mikserin puolella vain kaksi kanavaa, eikä yhtäkään XLR-sisäänemnoa.
Itselläni ei ole käytännön kokemusta cascade modesta, mutta olen viime aikoina joutunut pohtimaan, josko toisen “remote”-mikserin hankinta voisi helpottaa tiettyjä tilanteita. Kyllähän 40 input-kanavaa ratkaisisi monta asiaa, mutta neljänkymmenen kanavan hallitseminen tabletilla on kuitenkin aikamoinen urakka. Tietyissä käyttötapauksissa tämä toimisi hienosti, mutta luova miksaaja kehittää varmasti muitakin käyttötapoja cascade modelle.
Muita käyttötarkoituksia ja ideoita mikserin suhteen
Ui24R on ollut monenlaisissa tilanteissa mukana. Se on luottolaitteeni, kun lähden striimauskeikalle. Kun äänisignaalit prosessoidaan mikserin kautta valmiiksi, ei tarvitse kuin liittää johto videomikseriin ja availla kanavia tarpeen mukaan. Videomikserin kaksi TRRS-liitäntäistä sisäänmenoa eivät riitä kovin pitkälle, mutta onneksi ei tarvitse olla ainoastaan niiden varassa.
Mikserin USB-mediatoistin on ollut yllättävän kätevä. Urani varrelle on osunut montakin tanssitapahtumaa, jossa toimin sekä ääniteknikkona että DJ:nä. Silloin olen heittänyt tanssiryhmien kappaleet muistitikulle, nimennyt ne fiksusti ja liittänyt tikun mikseriin. Sitten biisit mennään läpi numerojärjestyksessä. Jos jotkut biisit on miksattu selkeästi kovaäänisemmiksi kuin toiset, mediatoistin-kanavan kompressoria on voinut käyttää eräänlaisena limitterinä.
Yksi omista suosikkitoteutuksistani, jossa Ui24R on keskeisessä asemassa, sijaitsee Kulttuuritalo Laikun Musiikkisalissa. Sinne pääsin rakentamaan kokonaisuuden, jossa on mikserin lisäksi neljä langatonta kapulamikkiä, neljä headset-mikkiä, lähetys T-silmukkavahvistimeen sekä HDMI-splitteri, jonka kautta ruudulle menevän kuvan ääni saadaan reititettyä mikseriin. Mikseriä voidaan operoida joko talon tabletilla tai räkin päälle asennetun kosketusnäytön avulla. Näin ääni saadaan kätevästi ohjattua line array -kaiuttimiin sekä T-silmukkaan.
Jos olisin töissä jossain tietyssä salissa ääniteknikkona, minulla olisi haave rakentaa kahden Ui24R-mikserin varaan järjestelmä, josta löytyy mahdollisuus operoida kokonaisuutta langattomasti. Yleisöstä löytyisi PC isolla kosketusnäytöllä, joka on yhdistetty mikserin reitittimeen CAT-piuhalla. Soundcheckissä olisi helppoa tehdä tarvittavia säätöjä tabletin kanssa ja kuljeskella ympäri salia ja lavaa, kun taas keikalla kokonaisuutta pystyisi helposti hallitsemaan isolta näytöltä yleisöstä käsin. Näin keikoilla ei tarvitsisi hermoilla langattoman yhteyden pieniäkään heilahduksia.
Yhteenveto
Soundcraft Ui24R on mikseri, joka hintaluokassaan hoitaa asian hyvin. On olemassa syitä, jotka tekevät mikseristä vähemmän houkuttelevan joillekin miksaajille, mutta mielestäni se on silti hyvinkin notkea laite, jolla moni miksaaja pystyy hoitamaan pieniä ja keskikokoisia keikkoja.
Plussat:
Hyvät etuasteet
Mukava käyttöliittymä
Kanavien parametrinen ekvalisaattori
Kaiun pre-delay
Pieni fyysinen koko suhteessa liitäntöihin
Hinta, laatu ja ominaisuudet
USB mediatoistin
Keikkojen moniraitatallennukset USB-muistille
Mahdollisuus yhdistää kaksi mikseriä cascade modella
Heikkoudet:
Laitteen oma wifi-verkko on heikko / käyttökelvoton
20 inputkanavaa ei riitä isommille orkestereille
8 + 2 aux-ulostuloa ei riitä isommille bändeille, jotka hyödyntävät kuulokemonitoreja stereona
USB-moniraitatallennuksen tallennusvälineen rajoitukset (USB-portin virran riittävyys, FAT32 on vanha tiedostojärjestelmä joka rajoittaa yksittäisen tiedoston koon neljään gigatavuun)
Cascade-moden rajoitteet: kanavasummien lähettäminen host-mikserille yksittäisten kanavien sijasta, kun host-laitteessa itsessään ei ole riittävästi kanavia
Jos tiedät, että 20 kanavaa mikserissä riittää pitkälle käytössäsi, arvostat moniraitaäänitystä, hyvää roudattavuutta, toimivaa käyttöliittymää ja langatonta hallintaa, on vaikea keksiä selkeästi parempaa vaihtoehtoa hankittavaksi tällä rahalla. Kaikissa laitteissa on oppimiskäyrä, mutta kuka tahansa äänitekniikkaan perehtynyt tyyppi, joka on valmis näkemään vaivaa langattoman verkon parantelun suhteen saa Ui24r-mikseristä luotettavan ja monipuolisen työkalun.
Jos haluat oppia lisää Soundcraft Ui24R -mikseristä, tutustu Soundcraft UI -sarjan miksereiden käyttöopetukseen. Jos taas kaipaat AV-suunnittelua tai ääniteknikkoa tapahtumaan, joka ymmärtää kyseisen mikserin päälle, ota yhteyttä!
Petri Kivimäki on äänialan asiantuntija ja musiikkipedagogi (TAMK), jolla on vuosien kokemus live-äänentoistosta ja tapahtumatekniikasta. Hän suunnittelee ja toteuttaa laadukkaita ääniratkaisuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tuotantoihin.