Miltä ääniteknikon keikkapäivä näyttää?
Noin 300 keikan jälkeen minulle on alkanut muodostumaan varsin selkeä kuva siitä, millaiselta keikkapäivä näyttää. Vaikka tapahtumat, esiintyjät ja paikat vaihtelevat paljon, löytyy eri keikoista silti melko paljon yhteneväisyyksiä. Ajattelin tässä tekstissä avata, mitä kaikkea ääniteknikko päivän aikana tekee, ajattelee ja kokee.
Valmistelut ennen keikkapäivää
Tyypillinen keikkapäivä on saanut alkunsa mahdollisesti jo kuukausia sitten, kun tapahtumajärjestäjä on yhteydessä minuun. Aikataulut (soundcheck + keikka) on sovittu, bändi on tiedossa ja tekninen raideri on toimitettu. Olen yleensä sen pohjalta jo tehnyt jonkinlaisen reitityssuunnitelman, jonka avulla hahmotan, miten toteutan bändin toivoman mikityksen ja miten järjestelen sen mikserissäni. Usein otan mikserin esille muutamaa päivää ennen, nimeän kanavat ja teen muutaman testin todetakseni, että bitit kulkevat juuri kuten niiden kuuluisikin.
Toinen osa keikkaa edeltävistä valmisteluista on keikkapaikan yksityiskohtien varmistaminen. Jos keikkapaikka on tuttu, riittää yleensä että varmistan, että saliin pääsee ajoissa roudaamaan, mutta myös mahdollisista aikatauluun liittyvistä yllätyksistä on mukavampi tietää ennen kuin saapuu itse keikkapaikalle. Jos keikkapaikka ei ole ennestään tuttu, yritän saada kuvia, kuvauksia ja muuta tietoa esiintymispaikasta. Lavan koko kertoo jonkin verran: jos bändissä on 7 soittajaa ja lavan koko on 5 x 2 metriä, kannattaa pitää äänentoistosettikin mahdollisimman kompaktina.
Sähköt löytyvät lähestulkoon jokaisesta keikkapaikasta, mutta joskus sieltä löytyy jopa omat kaiuttimet tai mikseri. Jos keikkapaikasta vastaava ei kuitenkaan osaa kuvailla settiä muuten kuin sanoin “kaiuttimia ja joku mikseri”, on aina parempi ottaa omat systeemit mukaan. Se kaiutinsetti mikä riitti paikalliselle tanssipumpulle 80-luvulla ei välttämättä aja asiaansa vuonna 2025. Analogimiksereissä taas ei välttämättä ole tarpeeksi sisäänmenoja ja ulostuloja, ja digimiksereiden käyttölogiikka vaihtelee sen verran paljon, että jos aikatauluissa on pienintäkään painetta, otan mukaani oman tutun Soundcraftini.
Checklistan tekeminen ja ruokahuolto
Näiden tietojen pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan checklistaa siitä, mitä ottaa mukaan: mikseri, kaiuttimet, monnarit, mikit, mikkitelineet, kaiutintelineet, äänipiuhat, sähköpiuhat jne. Jos kaikki nämä on pakattu autoon, voi olla suhteellisen luottavaisena sen suhteen, että kaikki olennainen on pakattu mukaan. Useimmiten keikkapaikka ei ole viiden kilometrin säteellä tarvikevarastostani, eikä aikatauluihin kannata suunnitella niin paljoa ilmaa, että ehtii tekemään useita edestakaisia matkoja varaston ja keikkapaikan välillä.
Yksi ylenkatsottu osuus keikkapäivän valmisteluissa on ruoka- ja juomahuolto. Varsinkin jos keikka on ulkona ja keskikesän helteet osuvat kohdille, kannattaa varata mukaan paljon juotavaa, sillä roudaaminen on aika hikistä puuhaa. Väittäisin, että miksaamista on paljon mukavampi tehdä ilman jäätävää päänsärkyä, ja muutenkin on fiksua pitää mieliala korkealla. Kannattaa hankkia mieluummin mukaan nopeaa välipalaa, esim. patukoita, kuin hankkia mikroaterioita. Joskus miksaajalle tarjotaan ateria, mikä toki helpottaa tätä suunnittelua. Päivä on kuitenkin yleensä pitkä, joten kaikki ennakointi näiden suhteen on hyödyksi.
Keikkapäivän alku
Jos keikka on illalla, varaan yleensä puoli tuntia roudausaikaa kun siirretään tekniikkaa varastosta autoon. Aikaa on varattava matkustamiselle keikkapaikalle + 1,5 tuntia roudausaikaa ennen bändin saapumista paikalle, jos minun pitää tuoda mukanani kaikki kaiuttimista ja mikseristä alkaen. Sen jälkeen soundcheck-aika riippuu paljolti bändistä – jos soittajia on paljon, tähän on parempi varata tunti tai enemmänkin, mutta hyvin tarpeensa tiedostava ja simppelin raiderin omaava soittajanelikko saattaa selvitä checkistä alle puolessa tunnissa. Jos keikkapaikka on 100 kilometrin päässä varastostani ja keikka alkaa klo 18, se tarkoittaa yleensä, että olen aloittanut työt viimeistään klo 13:30.
Kun auto on täytetty tarvikkeilla, on hyvä vilkaista vielä kerran checklista läpi, jotta voisin olla varma siitä, että kaikki tarvittava tekniikka on mukana. Saapuessani paikalle siirrän auton mahdollisimman lavaa lähimpänä sijaitsevalle ulko-ovea, roudaan tavarat sisälle ja teen yleiskatsauksen.
Keikkapaikalle saapuminen
Kun olen hahmotellut suurinpiirtein, miten bändi sijoittuu lavalle, teen muutamat sähkövedot: mikserille, FOH-kaiuttimille sekä monitoreille ja soittajien laitteille. Yleensä annan mikserin käynnistyä rauhassa, asettelen FOH-kaiuttimet, liitän ne sähköihin ja vedän XLR-piuhat kaiuttimista mikseriin. Ennen kaiuttimien testausta varmistan, että kaiuttimien asetukset ovat lähtökohtaisesti sellaiset joiden kuvittelen toimivan tilassa, sitten kaivan miksaustabletin esille ja toistan itselleni tuttua soundcheck-musiikkia. Tässä samalla lähden tekemään pieniä korjausliikkeitä master-kanavan graafiseen ekvalisaattoriin. Yleensä tarkkailen alimpia taajuuksia, 125-250 Hz mutaisuutta, 400-1000 Hz honotusta ja ylempien taajuuksien mahdollisia “täsmäongelmia”. Jos esim. 400 Hz taajuus korostuu tilassa soundcheckmusiikilla, jonka tiedän olevan suhteellisen tasapainoinen muissa kuunteluolosuhteissa, pystyn leikkaamalla tätä taajuutta myös hieman helpottamaan kanavakohtaista soundcheckkiä.
Kun FOH-ääni pelittää, on aika kytkea monitorit sähköihin sekä mikseriin. Jos monitorit ovat samasta puusta veistetty, kuuntelen soundcheckmusiikkia yhden monitorin kautta, teen tarvittavat säädöt aux-lähdön graafiseen ekvalisaattoriin ja kopioin asetukset muihin aux-lähtöihin. Tietysti jos joukossa on poikkeavia monitoreja, tarkistan ne erikseen. Minun keikoillani toimin yleensä niin, että lähetän yhtä aux-lähtöä pitkin ääntä yhteen monitoriin, jolloin ei tarvitse tuutata yhtään ylimääräistä signaalia monitorista. Daisy chain -logiikkakin toimii, mutta siihen tulee harvemmin turvauduttua.
Linjacheck ja soundcheck
Kaiuttimien testailujen jälkeen asettelen mikkejä oletetuille paikoille ja kytken ne mikseriin. Jos aikaa on, saatan tehdä pienen linjacheckin ja tehdä pieniä säätöjä kanavan ekvalisaattoriin. Tässä vaiheessa bändi voi hyvin mielin astella lavalle, niin päästään suoriltaan mikittämään rumpuja, vahvistimia, muita soittimia ja laulajia. Kun kaikki mikit ovat löytäneet paikkansa, aloitetaan linjacheck. Rummuista on hyvä aloittaa, sillä ne määrittävät keikan äänenvoimakkuuden perustason. Bassorumpu, virveli, tomit – ekvalisaattoreista ja gateista on paljon iloa näiden kanssa. Lopuksi rumpali saa soittaa komppia jossa jokaista rumpua käydään läpi tasaiseen tahtiin. Avaan overhead-mikkien kanavat ja kuuntelen eri puolella yleisöä, paljonko niitä pystyy vahvistamaan.
Sitten on basson, kitaran, kiippareiden ja laulajan vuoro. Näissä harvemmin tulee suurempia yllätyksiä, sillä hyväksi havaitut mikitystavat ja DI-linjat toteutuvat aina tavalla tai toisella. Ainoa suurempi muuttuja perinteisessä bändikokoonpanossa on akustinen kitara. Sen teknisestä toteutuksesta kannattaa keskustella etukäteen bändin kanssa, niin pystyy miksaajana ottamaan oikeat välineet mukaan.
Kun soittimet on saatu viriteltyä yksittäin kuntoon, on bändin aika soittaa yhdessä. Jo ennen tätä miksaaja pystyy päättelemään muutamia asioita: laulaja haluaa kuulla itseään, kiippareita ja kitaraa monitorista, samoin kosketinsoittaja. Rumpali tarvitsee todennäköisesti kitaraa, kiippareita ja laulua, samoin basisti. Kitaristi tarvitsee todennäköisesti laulua ja kiippareita, mahdollisesti myös bassoa. Käytän joka tapauksessa ensimmäisen biisin bändin tasapainottamiseen yleisön näkökulmasta. Kun kaikki vaikuttaa suhteellisen järkevältä yleisöstä tarkkaillen, siirryn lavalle kuuntelemaan monitoreja eri soittajien näkökulmasta. Joskus tästä pystyy päättelemään jotain itse, joskus soittajat itse esittävät toiveita monitoroinnin suhteen. Kun sopiva balanssi on saavutettu lavalla ja yleisössä, on aika hengähtää hetki ja valmistautua keikkaan.
Keikka ja purku
Itse keikka tarjoaa harvemmin suuria yllätyksiä teknisestä näkökulmasta kun soundcheck on tehty huolella. Bändi soittaa ja tarjoaa hienoja hetkiä yleisölle, ja miksaajana on hauskaa seurata yleisön meininkiä. Vaikka itse musiikki itsessään tarjoaa yleensä mielenkiintoista analysoitavaa, musiikissa myötäeläminen yleisön kanssa tuo lisäulottuvuuden kokemukseen. Lopuksi yleisö taputtaa bändin vielä kerran lauteille ja bändi soittaa encoren. Kun viimeinenkin sana on saatu sanottua, mykistän kanavat, laitan työhanskat käteen ja alan valmistautumaan roudausurakkaan.
Kun yleisö on siirtynyt riittävissä määrin uloskäyntiä kohti, on aika siirtyä kohti lavaa. Aloitan sammuttamalla kaikki kaiuttimet, ettei tulisi mitään yllättäviä poksahduksia. Sen jälkeen puran yleensä ensimmäisenä pois rumpumikrofonit tai muut mikrofonit, jotka ovat kiinni soittimissa tavalla tai toisella, jotta muusikoiden olisi helppo purkaa ja pakata omat kamansa. Sen jälkeen on aika poimia kaiuttimet ja muut mikrofonit sivuun, taitella telineitä ja kääriä piuhoja. Purkaminen on aina vikkelämpää kuin valmistelutyö, mutta purkukin pitää tehdä huolella, jotta kaikki tarvikkeet löytyisivät myös seuraavalla keikalla ja että kamat pysyisivät mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa.
Kun kaikki on pakattu autoon, on aika lähteä kohti varastoa ja kotia. Jos keikka on loppunut kello 20:00, purku on todennäköisesti saatu tehtyä klo 21:00 mennessä ja auto pakattua viimeistään 21:15. Puolentoista tunnin ajon jälkeen kello näyttää noin 22:45, ja tavarat ovat takaisin hyllyissään klo 23:00. 9,5 tunnin keikkapäivä on takanapäin, ja ääniteknikko saa lepäillä.
Pohdiskelua
Hyvä ääniteknikkous ei toki ole pelkkää nappuloiden vääntelyä, vaan myös sosiaaliset taidot, ajanhallinta, kielitaidot, kärsivällisyys, käytännöllisyys ja terve määrätietoisuus auttavat merkittävästi keikkapäivän sujuvoittamisessa. Miksaaja on tavallaan tietotyöläinen, joka tekee samaan aikaan kestävyysharjoittelua. Siihen kuvioon kun lisätään erilaisten persoonien kohtaamiset, se vaatii myös empatiakykyä. Ketään ei tarvitse ymmärtää sataprosenttisesti (vaikka siihen tietysti pyritään), mutta muusikkoa pitää pyrkiä ymmärtämään vähintään sen verran, että saat luotua hänelle keikkapaikan ja äänitekniset ainekset huomioiden mahdollisimman hyvän soittofiiliksen. Joskus kuunteleminen on tärkeämpää kuin “kahden viimeisen prosentin optimointi”, mutta toisaalta et voi korvata olennaisia ääniteknisiä yksityiskohtia olemalla kiva ja kohtelias.
Oma lähtökohtani keikoille on se, että kun minä olen valmistautunut huolella ja tiedän mitä olen tulossa tekemään, pystyn lähtökohtaisesti toimimaan “parhaimpana versiona itsestäni”. Se vaatii valmistelutyötä, ennakointia ja kokemusta mihin nojautua tarvittaessa, mutta yleensä se, että pystyy nauttimaan työstään enemmän heijastuu positiivisesti myös kaikkiin muihin lavalla pyöriviin ihmisiin – olivat he sitten muusikoita, esiintyjiä, tapahtumanjärjestäjiä tai muita hengessä mukana eläviä. Kun muusikot ja esiintyjät pystyvät luottamaan miksaajaan, koko tapahtuman tunnelma on rennompi, ja se välittyy tavalla tai toisella myös yleisöön.
Jos haluat tutustua enemmän tällaiseen lähestymistapaan tapahtumassasi tai keikalla, tutustu äänentoistopalveluihini tarkemmin. Ota myös yhteyttä, jos jokin mietityttää.
Petri Kivimäki on äänialan asiantuntija ja musiikkipedagogi (TAMK), jolla on vuosien kokemus live-äänentoistosta ja tapahtumatekniikasta. Hän suunnittelee ja toteuttaa laadukkaita ääniratkaisuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tuotantoihin.