Äänentoisto ei ole vain nappien vääntelyä – näin valitset oikeat kaiuttimet keikkakäyttöön
PA-settejä, kaiutinjärjestelmiä ja muita vastaavia äänentoistoon tavalla tai toisella liittyviä tuotteita löytyy kasapäin maailmalta. Kun tuotteita on keskenään hieman hankalaa vertailla, mistä voi tietää, että on ostamassa hyvän järjestelmän? Keskityn tässä postauksessa lähinnä kaiutinjärjestelmiin, en miksereihin, mikrofoneihin tai muihin oheislaitteisiin, mitä äänentoistoon voidaan liittää.
Kun puhutaan äänentoistosta kuluttajatasolla, on meillä yleensä kolmentyyppisiä kaiuttimia; kokoäänikaiuttimia, subwoofereita ja monitoreja. Kaikki nämä kolme kaiutintyyppiä voidaan jakaa kahteen kategoriaan; aktiiviset ja passiiviset kaiuttimet. Aktiivisella kaiuttimella on oma sisäänrakennettu vahvistin, ja jokainen aktiivikaiutin tarvitsee virtaa, joka yleensä annetaan johtoa pitkin. Passiiviset kaiuttimet ottavat virran ja äänen samaa piuhaa pitkin.
Kokoäänikaiutin on yleensä yleisön suuntaan suunnattu kaiutin, jonka avulla (musiikki)esitystä vahvistetaan halutulla tavalla. Nimensä mukaisesti kokoäänikaiutin osaa toistaa todella laajan taajuusspektrin, suhteellisen matalista taajuuksista korkeimpiin vinkuihin. Yleensä kaiuttimen suuremman elementin koko määrittää, kuinka matalalle pääsee kaiuttimen avulla: suurimmat elementit ovat yleensä 15 tuumaa kokoäänikaiuttimissa. Yleisiä kokoja ovat myös 10 tuumaa ja 12 tuumaa. Kokoäänikaiutin saattaa myös olla muotoiltu tavalla, joka mahdollistaa sen käyttämisen monitorina.
Vaikka kokoäänikaiutin on erinomainen lähtökohta pienen ja keskikokoisen äänentoistojärjestelmän suunnittelussa, se ei yksinään pysty toistamaan koko taajuusskaalaa järkevällä tavalla. Varsinkin kun puhutaan isommista tilaisuuksista tai bändeistä, jotka nojaavat enemmän bassopuoleen, myös 15-tuumainen kokoäänikaiutin saattaa jättää toivomisen varaa yleisön näkökulmasta. Tätä tilannetta parantamaan löytyy erilliset subwoofer-kaiuttimet. Ne keskittyvät ainoastaan matalien taajuuksien toistamiseen, jolloin sen avulla saadaan yleensä esim. bassorummun, syntetisaattorien ja basson alataajuudet paremmin esille. Kuluttajasubwoofereissa on yleensä yksi elementti, ja kokoja löytyy yleisesti 12 tuumasta 21 tuumaan saakka. Mitä suurempi elementti, sitä matalampia taajuuksia saadaan järkevästi toistettua, mutta painokin lisääntyy aina sen myötä, mitä suurempi subwoofer fyysisesti on.
Monitorikaiuttimet taas on tehty helpottamaan soittajien tekemistä. Kun kuulet paremmin sen, mitä tarvitset kuulla, pystyt suoriutumaan keikasta paremmin. Monitorikaiuttimia löytyy myös 10, 12 ja 15 tuuman kokoisina, ja tässäkin tapauksessa elementin koko yleensä parantaa taajuusvastetta matalissa taajuuksissa. Laulajalle, kitaristille tai pianistille yleensä riittää 10 tuuman kaiutin, kun taas basisti ja rumpali saattavat hyötyä jopa 15 tuumaisten elementtien monitoreista.
Mitä sinä siis tarvitset keikkailua varten? Jos et soita bassopainotteista musiikkia, vaan toistat kaiuttimista lähtökohtaisesti laulua, pianoa, kitaraa tai muita vähemmän bassokkaita soittimia, pärjäät varmasti hyvin 1-2 kokoäänikaiuttimella, jonka elementti on 10 tai 12 tuumaa. Jos taas haluat saada sykkeen tuntua rintakehään soitolla, tarvitset setin, jossa on 2 kokoäänikaiutinta + 1-2 subwooferia. Ideaalitilanteessa jokaisella soittajalla on oma monitorinsa, mutta 6-henkinen yhtye saattaa selvitä oikein mainiosti 3-4 monitorilla varsinkin, jos soittajat saadaan sijoitettua järkevästi lavalle.
Onko asia tosiaan niin simppeli, että ostat verkkokaupasta parit kokoäänikaiuttimet ja keikkailet niillä elämäsi loppuun asti? No ei nyt ihan niinkään.
Kaiuttimissa voi olla suuria eroja keskenään. Vaikka elementin koko kertoo sinulle jotain taajuusvasteesta ja joskus kaiuttimen painosta, teho on vaikeammin selvitettävissä oleva asia. On totta, että yleensä suurempiwattinen kaiutin on äänekkäämpi kuin pienempiwattinen, mutta poikkeuksia löytyy runsaasti. Se millä on oikeasti merkitystä on kaiuttimen peak SPL-arvo, mikä on vahvistintehon ja kaiutinherkyyden summa. Peak SPL on kaiuttimen suurin saavutettavissa oleva äänenpaine metrin etäisyydeltä mitattuna, ennen kuin kaiutin vaurioituu. Tätä tietoa on kuitenkin vaikea löytää, etenkin halvempien valmistajien kaiuttimista. Peak SPL-arvoa ei ole tarkoitus saavuttaa jatkuvasti, mutta voit yleensä olettaa, että turvallinen ulosmitattavissa oleva äänenpaine on noin 3-6 dB alempana kuin peak SPL.
Mikä on sitten hyvä peak SPL? Vaikka tämä on mielipidekysymys, en lähtökohtaisesti suosittelisi keikkakäyttöön kaiuttimia, joiden peak SPL on alle 120 dB. Desibeliasteikon logaritmisuus tekee vertailusta joskus hankalampaa, joten otetaanpa esimerkki. Kaiutin, jonka peak SPL 136 dB on hurjasti paljon tehokkaampi kuin kaiutin, jonka peak SPL on 120 dB. 16 dB lisäys tarkoittaa käytännössä 40-kertaista tehonlisäystä.
Toinen huomioitava asia on toivottu äänenpaine yleisössä. Jazzkeikkojen äänentaso on yleisesti matalampi kuin rokkikeikoilla, joten jazzkeikoille ei tarvita ihan yhtä tehokkaita laitteita. Jos esim. tavoitetaso äänenvoimakkuudelle yleisön joukossa jazzkeikalla on korkeintaan 90 dB, ja kaiutin on kauimmillaan 10 metrin päässä, riittää, jos kaiuttimen peak SPL on 116 dB. Tällöin meille jää 6 dB vara yksittäisiä äänenvoimakkuuspiikkejä varten kun etäisyys vaimentaa 20 dB. Rokkikeikalla taas tavoiteäänenpaine saattaa olla 100 dB 30 metrin päässä äänilähteestä. Siinä tapauksessa tarvitaan kaiutin, jonka peak SPL on vähintään 136 dB. Kun etäisyys kaiuttimesta vaimentaa signaalia 29,5 dB, tarvitaan vielä 6 dB liikkumavaraa äänenvoimakkuuspiikkejä varten.
Minulle on muodostunut varsin paljon kokemusta Behringer Eurolive B212D -kokoäänikaiuttimesta. Se on omassa hintaluokassaan varsin äkäinen kaiutin, joka oikeassa ympäristössä pystyy yllättävän hyviin suorituksiin. Ongelmana on kuitenkin, että verkkokaupan kuvauksessa ilmoitetaan ainoastaan vahvistinteho (550 W peak, 345 W RMS) - wattimäärät eivät kuitenkaan aina korreloi äänenpaineen kanssa. Jotta ymmärtäisimme, kuinka paljon ääntä kaiuttimesta lähtee, meidän täytyy sukeltaa syvemmälle valmistajan ilmoittamiin spekseihin. Ohjekirjan loppupuolella ilmoitetaan peak SPL:n olevan 125 dB @ 1 m. Tämä tarkoittaa siis sitä, että käytännössä jatkuvasti ulosmitattavissa oleva teho on noin 119 dB metrin etäisyydeltä mitattuna. Jos haluamme saavuttaa rock-keikoille soveltuvaa äänenpainetta, esim. 100 dB, se tarkoittaa, että suurin etäisyys yleisöön kaiuttimesta voi olla korkeintaan noin 9 metriä. Taitaa tulla hieman ahdasta yleisölle.
RCF ART 912-A taas on astetta kalliimpi kokoäänikaiutin. Sen ilmoitettu max SPL on 130 dB, eli pitkäaikaisesti suurin ulosmitattava teho on noin 124 dB. Vaikka äänenvoimakkuuden lähtötaso on “vain” 5 dB suurempi kuin Behringerillä, rokkikeikan 100 dB äänentaso saavutetaan vielä noin 16 metrin etäisyydellä kaiuttimesta, mikä suurentaa olennaisella tavalla yleisön kokoa. Jazzympäristössä voidaan teoriassa saavuttaa hyviä äänenpaineita jopa 40 metrin etäisyydellä, mutta tässä taas kaiuttimen suuntaavuus ja keikkapaikan akustiset ominaisuudet vaikuttavat myös olennaisesti lopputulokseen ja äänenlaatuun.
JBL SRX812P:n suurin SPL on 136 dB, joka tarkoittaa suurimman pitkäaikaisesti ulosmitattavan tehon olevan noin 130 dB. Tämä tarkoittaa teoriassa sitä, että rokkikeikkavolumet saavutetaan vielä 32 metrin etäisyydellä, riippuen tilan akustisista ominaisuuksista suhteessa kaiuttimeen.
Jos tarvitset settiisi subwooferin, kannattaa pitää huolta siitä, että subwooferin tai subwoofereiden summan peak SPL on vähintään noin 3-6 dB korkeampi kuin kokoäänikaiuttimessa. Matalia taajuuksia pitää vahvistaa enemmän jotta kuulija mieltäisi subwooferin olevan tasapainossa kokoäänikaiuttimeen nähden. Tässä tilanteessa kannattaa myös opetella optimoimaan kaiutinjärjestelmää kokonaisuutena, jotta siitä saisi kaiken irti.
Suosittelen myös monitoreissa, että alle 120 peak SPL:n kaiuttimia ei yleensä kannata hankkia, ellei se tule hyvin spesifiin tarpeeseen. Rokkikeikoilla myös lavavolume yleensä kasvaa, jolloin kannattaa tähdätä lähemmäksi 130 desibeliä, jolloin yleensä kiertoon liittyvät ongelmat tulevat vastaan ennemmin kuin kaiuttimen kapasiteetti.
Kannattaa muistaa, että jos kaiutin on ominaisuuksiinsa nähden turhan halpa, valmistajan mittaustuloksiin kannattaa suhtautua varauksella. Et tule saamaan 2000 euron kaiutinta 200 eurolla, vaan yleensä joudut tinkimään vähintäänkin äänenlaadusta - mahdollisesti myös huipputehoista, liitäntämahdollisuuksista tai DSP-järjestelmän ominaisuuksista. Siksi mahdolliset hankinnat kannattaa tehdä aina parhaan mahdollisen tiedon varassa, ja parhaassa tapauksessa käyt koekuuntelemassa kaiutinta ympäristössä, jossa pääset koeponnistamaan sitä suuremmilla äänenpaineilla.
Tsemppiä sopivan kaiutinjärjestelmän hankintaan!
Petri Kivimäki on äänialan asiantuntija ja musiikkipedagogi (TAMK), jolla on vuosien kokemus live-äänentoistosta ja tapahtumatekniikasta. Hän suunnittelee ja toteuttaa laadukkaita ääniratkaisuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tuotantoihin.