Mitä bändin kannattaa tietää äänentoistosta?

Netissä liikuu paljon tietoa äänentoistoon liittyen. Niissä useimmiten arvioidaan miksereitä, kaiutinjärjestelmiä, mikrofoneja ja muuta välineistöä, jotka liittyvät äänentoistoon. Jos äänentoiston maailma ei ole tuttu, yksittäiset arvostelut tai ammattilaisen ammattilaisille tekemät avaukset saattavat tuntua hieman etäisiltä tai vaikeasti ymmärrettäviltä. Tässä blogitekstissä avaan äänentoiston merkitystä bändeille bändinäkökulmasta käsin.

Mihin äänentoistoa tarvitaan?

Äänentoiston päällimmäinen tarkoitus on toimittaa halutunlaista ääntä kuulijalle. Kuulija voi olla yhtä hyvin yleisön jäsen kuin bändin soittaja. Äänentoistojärjestelmä koostuu usein seuraavista osista:

• Mikrofoni (tai linjasignaali esim. kitaravahvistimesta tai sähköpianosta)

• Mikseri

• Kaiutin

Kun joku tai jokin tuottaa ääntä, sen signaali napataan jollakin (usein mikrofoni), signaalia käsitellään halutulla tavalla (mikseri), josta se syötetään laitteeseen, joka tuottaa ääntä (kaiutin).

Mikrofoneja löytyy moneen lähtöön, mutta lähtökohtaisesti kannattaa suosia tietyntyyppisille äänilähteille suunniteltuja mikrofoneja, eli laulajalle laulumikki, bassorummulle bassorumpumikki jne. Yleensä tietylle äänilähteelle suunniteltu mikrofoni saadaan kuulostamaan kohtuullisen hyvältä, vaikka miksausosaaminen olisi vielä vähäistä.

Mikrofoni liitetään useimmiten XLR-johdolla mikseriin. Yksi kanava mikserissä vastaa yhtä mikrofonia tai linjasignaalia, ja sen avulla voi yleensä muokata ainakin gainia (etuvahvistus) ja säätää kanavan äänenvoimakkuutta. Joskus mikseristä löytyy myös ekvalisaattori (EQ), jolla voidaan muokata kanavan äänensävyä.

Mikserin voi myös nähdä eräänlaisena reitittimenä: se voi ohjata ääntä pääkaiuttimiin (Main out, FOH tai Front of House -kaiuttimet), mutta sillä voi useimmiten ohjata ääniä myös monitoreihin. Monitorit ovat soiton “monitorointiin”, eli bändille suunnattuja kaiuttimia. Niiden avulla bändin soittajat kuulevat toisiansa paremmin, mikä myös auttaa heitä soittamaan paremmin yhdessä. Vähänkin isommissa miksereissä on yleensä useita AUX-ulostuloja, joihin voi ohjata yksittäisten kanavien signaalia. Monitorit liitetään näihin AUX-ulostuloihin, yleensä yksi kaiutin per AUX-kanava.

Esimerkiksi laulaja haluaa yleensä kuulla itseään paremmin, joten laulajalle voi lähettää monitorikaiuttimeen omaa laulua ja esim. säestävän soittimen signaalia, jolloin hän pysyy paremmin kartalla esim. vireestä ja rytmistä. Ideaalitilanteessa jokaisella soittajalla on oma monitorinsa, mutta yleensä kannattaa priorisoida ainakin laulajan, kosketinsoittajan ja rumpalin monitorointi. Tämä tarve voi kuitenkin vaihdella kovasti bändistä riippuen.

Yleistyvä trendi monitorimaailmassa on IEM, eli in-ear monitoring. Tässä järjestelmässä jokaisella soittajalla on korvakuulokkeet, jotka korvaavat perinteiset monitorikaiuttimet. Yleensä IEM-korvakuulokkeet myös vaimentavat ympäristön ääntä. IEM-järjestelmässä jokainen soittaja saa kuulokkeisiinsa oman henkilökohtaisten mieltymysten mukaisen miksauksen, jossa hän kuulee jokaista mikserikanavaa halutun määrän. Jos halutaan toteuttaa jokaiselle soittajalle stereomiksaus, tämä vaatii kaksi aux-kanavaa per soittaja. Monomiksaus (1 aux-kanava) voi myös olla ihan riittävä joillekin soittajille.

Vaikka langalliset IEM-järjestelmät ovat suhteellisen halpoja toteuttaa jopa monitorikaiuttimiin nähden, ne taas vaativat isompia (eli kalliimpia) miksereitä, joissa on riittävästi kanavia. Voi olla myös, että joudutte investoimaan splitteriin, jos haluatte mahdollistaa, että FOH-miksaaja voi miksata omalla mikserillään. Kannattaa siis miettiä, kumpi ratkaisu on riittävä teidän yhtyeelle. Langattomat IEM-järjestelmät ovat selkeästi kalliimpia kuin langalliset, mutta tarjoavat toki hyvät liikkumismahdollisuudet lavoilla.

Treenikämpällä

Treenikämpällä pärjää yleensä vähän vähemmillä kamoilla kuin keikoilla. Useimmiten treenikämpällä vahvistetaan äänentoistolaitteiston avulla laulajia, kosketinsoittajaa ja muiden sähköisten tai hiljaisten soittimien soittajia. Pieni bändi pärjää varmasti hyvin kahdella kokoäänikaiuttimella, pienellä mikserillä ja laulumikellä, mutta mitä enemmän haluatte kuulla tiettyä osasta kokoonpanosta, sitä enemmän se vaatii järjestelmältä.

Treenikämpän mikserissä olisi hyvä olla vähintään 8, mutta mieluiten 16 mikrofonikanavaa. Aux-kanavia olisi hyvä olla pari, jolloin voitte esimerkiksi käyttää kokoäänikaiuttimia yleisäänentoistoon, ja jos jollakin soittajalla on spesifejä tarpeita äänentoiston suhteen, voitte tarjota hänelle monitorin avulla vaikkapa tiettyjä kanavia enemmän.

Keikalla

Keikalla pitää voida tarjota ääntä yleisölle ja soittajille. Tässä tapauksessa mikserin main out käytetään usein yleisöääntä varten, ja soittajat käyttävät monitoreita. Varmista, että sinulla on kaikki tarvittavat mikrofonit, kaiuttimet, piuhat ja muut tarvikkeet. Yleisöä kiinnostaa eniten bändin kokonaissointi – yleensä se tarkoittaa sitä, että bändin jokainen ääntä tuottava osanen on mikitetty rumpusetistä lähtien. Toki pienissä tiloissa rummut eivät yleensä kaipaa overhead-mikrofojena, ellei keikkaa äänitetä tai rumpali soita erityisen hiljaa.

Jos joku muu järjestää äänentoiston keikkapaikalla, ota yhteyttä häneen tai toimita hänelle teidän tekninen rider, josta käy ilmi teidän tekniset tarpeet. Jos teillä on valmis IEM-monitorimiksaus, mieti, kuinka jaat signaalin miksaajalle. Yleensä miksaaja haluaa kanavakohtaisen signaalin, jolloin esimerkiksi mahdolliset kierto-ongelmat on helpompi paikantaa ja korjata. Tällöin esimerkiksi splitteri voi tulla tarpeeseen.

Milloin kaikki on hyvin?

Kaikki on hyvin, kun äänentoistossa ei ole kierto-ongelmia ja jokainen soittaja kuulee halutulla tavalla oman ja muun bändin soiton. Vaikka tämä kuulostaa teoriassa helpolta, yleensä sekä äänentoistojärjestelmä että tila voivat tuottaa ongelmia, joiden ratkaisemiseksi pitää ymmärtää sekä järjestelmän signaaliketjua, yksittäisiä laitteita kuin äänen fysiikkaa yleensäkin. Nämä ovat onneksi opittavia taitoja, mutta näitä on ikävämpi opetella keskellä keikkaa tai kiireisen soundcheckin yhteydessä.

Kannattaako bändin ostaa PA-kamoja?

Bändin kannattaa hankkia vähintään treenikämpälle sopivat PA-laitteet. Äänentoistolaitteiston avulla ymmärretään paremmin, mikä bändin soitossa toimii, mikä toimii vähemmän hyvin, ja miltä bändi kuulostaa esiintyessä. Tästä on myös se hyöty, että bändi oppii toimimaan äänentoistolaitteiden kanssa ja esim. mikrofonin käyttö on luontevampaa myös keikoilla.

Jos bändi tekee paljon keikkaa samalla kaavalla ja halutaan varmistaa mahdollisimman hyvät katteet keikkapalkkiolle, bändin kannattaa hankkia äänentoistosetti, joka riittää ainakin useimpiin tapahtumiin. Tämä vaatii kuitenkin perehtymistä äänentoiston saloihin. Ilman erillistä miksaajaa voi myös olla vaikea optimoida äänentoistosettiä jokaiseen tapahtumatilaan ja reagoida äänentoiston kanssa bändin tekemiseen, varsinkin yllättävissä tilanteissa. Tehokkaamman äänentoistolaitteiston ja ison mikserin hankkiminen ei välttämättä ole kovin halpaa (ainakaan uutena) ja laitteiden roudaamiseen tarvitaan myös vähintään suurehko farmariauto. Riippuu siis paljon sinusta ja bändistäsi, minkälaisia keikkoja teette, mikä on osaamisenne tai oppimishalukkuutenne äänitekniikan suhteen ja millaisella budjetilla olette liikkeellä. Äänentoistojärjestelmän omistaminen toisaalta luo mahdollisuuksia, mutta myös vaatii bändiltä satsauksia.

Äänentoisto on bändin soinnin selkäranka. Mitä paremmin ymmärrätte laitteiden toimintaa ja signaalin kulkua, sitä varmemmin pysytte hallitsemaan tilanteet niin treeneissä kuin live-tilanteissa. Onnistuneen keikan ainekset ovat pääosin kasassa kun bändi kuulee toisensa ja yleisö kuulee bändin.

Petri Kivimäki on äänialan asiantuntija ja musiikkipedagogi (TAMK), jolla on vuosien kokemus live-äänentoistosta ja tapahtumatekniikasta. Hän suunnittelee ja toteuttaa laadukkaita ääniratkaisuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tuotantoihin.